Lion ’ s Roar

kirjassaan The Lotus Sutra: A Biography, Donald S. Lopez, Jr.purkaa buddhalaisista kirjoituksista kenties tunnetuimman, selittäen miten se syntyi ja miten sen vaikutus on kasvanut vuosisatojen kuluessa. Tässä Lopez tarjoaa niin sanotun” juonikuvion ” Lotus Sutrasta. Oletpa sitten kokenut Lotuksen kanssa tai et ole koskaan yrittänyt lukea sitä, sinulla on syvempi ymmärrys siitä.

Lootus-Sūtra alkaa, kuten niin monet buddhalaiset sūtrat, Buddhan istuessa Korppikotkan huipulla. Hänen ympärillään on valtava joukko munkkeja, nunnia ja jumaluuksia, joista monet on nimetty; näihin nimiin kuuluvat perinteen kuuluisimmat hahmot. Paikalla on myös valtava Bodhisattva-yleisö. Tämä osoittaa heti, että kyseessä on Mahāyāna sūtra, jossa ylistetään bodhisattvaa, joka on vannonut kulkevan pitkän tien buddhalaisuuteen, varhaisen buddhalaisen perinteen ihanteesta arhatista, joka kulkee paljon lyhyempää polkua nirvāṇaan.

Buddha pitää esitelmän, jonka sisältöä ei kuvailla, ja siirtyy sitten syvän meditaation tilaan. Hän säteilee silmiensä välistä valonsäteen, joka valaisee kaikki itäiset maailmat korkeimmista taivaista alimpiin helvetteihin. Yksi yleisön bodhisattvoista-mañjuśrī, viisauden bodhisattva-kertoo todistaneensa kerran saman ihmeen kaukaisessa menneisyydessä, jonka jälkeen tuon ajan Buddha opetti Lotus Sūtraa. Näin hän spekuloi, että Śākyamuni, nykyisen ajan Buddha, on aikeissa tehdä samoin.

Buddha puhuu nyt ylistäen buddhien viisautta, jota hän kuvaa ylemmäksi kuin niiden, jotka seuraavat śrāvakan (opetuslapsen) tai pratyekabuddhan (yksityisesti valaistuneen) polkua tullakseen arhateiksi. Hän jatkaa sanoen opettaneensa dharmaa taitavin keinoin (upāya), jotta maailman olennot voisivat voittaa kiintymyksen. Hän osoittaa tämän lausunnon eräälle kuulijakunnan arhateista, itse asiassa arhateista viisaimmalle, munkki Śāriputralle. Buddhan lausunto hämmentää Śāriputraa; arhatina hän on ” sellainen, jolla ei ole enää mitään opittavaa.”Ja kuitenkin Buddha ylistää viisautta, joka ylittää hänen käsityskykynsä, ja käyttää termiä—taitavia keinoja—jota hän ei ollut aiemmin kuullut.

aiemmin Buddha oli opettanut kolmea polkua eli ”kulkuneuvoa. Nuo polut olivat kuitenkin taitavia keinoja. Itse asiassa, on vain yksi polku, yksi ajoneuvo: polku buddhahood, buddha ajoneuvo.

Buddha suostuu lopulta selittämään sanomansa, mutta ennen kuin hän ehtii tehdä niin, viisituhatta yleisön jäsentä nousee ylös ja kävelee ulos—merkittävä hetki buddhalaisessa tekstissä. Kuvaillen heitä ylimielisiksi Buddha ilmoittaa, että hän aikoo nyt opettaa ”todellista dharmaa”, sadharmaa, joka muodostaa ensimmäisen sanan sūtran Sanskritinkielisessä nimessä. Hän selittää, että Buddhat ilmestyvät maailmaan yhdestä syystä: johtaakseen olentoja buddhalaisuuteen. Aiemmin hän oli opettanut kolme polkua eli” kulkuneuvoa ” (yāna): śrāvakan polku, joka johtaa arhatin nirvāṇaan, pratyekabuddhan polku, joka johtaa arhatin nirvāṇaan, ja harvinaisen bodhisattvan polku, joka johtaa kaukaiseen buddhalaisuuden tilaan. Nuo polut olivat kuitenkin taitavia keinoja. Itse asiassa on vain yksi polku, yksi ajoneuvo (ekayāna): polku buddhahoodiin, buddha vehicle (buddhayāna). Hän kertoo, että jos hän olisi paljastanut tämän yhden tien alusta asti, monet olisivat tunteneet olevansa kykenemättömiä kulkemaan sitä. Siksi hän kehitti taitavan menetelmän heidän sopeutumisekseen ja opetti lyhyemmän ja yksinkertaisemman polun, polun arhatin nirvāṇaan. Nyt hän paljastaa, että on vain yksi polku ja että se polku on kaikkien käytettävissä.

Lotus Sūtra on kuuluisa seitsemästä vertauksestaan (tai joissakin versioissa kahdeksasta). Neljästä keskustellaan täällä. Ensimmäinen ja tunnetuin on vertaus palavasta talosta luvussa kolme. Kiltin Isän talo syttyy tuleen, kun hänen lapsensa leikkivät sisällä. Kun he jättävät huomioon ottamatta isänsä anomukset paeta, hän kertoo heille, että talon ulkopuolella heitä odottaa kolme kärryä: yksi lampaan vetämä, yksi peuran vetämä ja yksi härän vetämä. Tämä lupaus saa lapset lähtemään talosta, josta he löytävät yhden kärryn härän vetämänä. Buddha selittää, että palava talo on saṃsāra, uudestisyntymisen valtakunta; hän on isä, ja lapset ovat universumin tuntevia olentoja, jotka ovat niin uppoutuneita maailmaan, että he jättävät huomiotta sen vaarat. Tuntevien olentojen mieltymysten ja kykyjen tuntien Buddha houkuttelee heidät eri poluille paetakseen saṃsāraa tarjoamalla heille jotakin, joka vetoaa heidän rajoitettuihin toiveisiinsa. Tämä on kuitenkin hänen taitava menetelmänsä. Kun he ovat lähteneet tälle polulle tai jopa saavuttaneet sen lopullisen määränpään, hän paljastaa, että on vain yksi polku ja yksi päämäärä, joka on paljon parempi kuin mitä hän oli opettanut aikaisemmin: yksi kulkuneuvo Buddhaan.

Buddha selittää, että palava talo on saṃsāra, uudestisyntymisen valtakunta; hän on isä, ja lapset ovat universumin tuntevia olentoja, jotka ovat niin uppoutuneita maailmaan, että he jättävät huomiotta sen vaarat.

tätä inspiroivaa ilmestystä seuraa synkkä kuvaus kohtalosta, joka odottaa niitä, jotka hylkäävät Lotus sūtran ja jotka väheksyvät sitä seuraavia. Kun he kuolevat, he syntyvät uudelleen helvetissä, ja kun he myöhemmin syntyvät uudelleen ihmisinä, he kärsivät kaikenlaisista sairauksista.

Buddhan ilmoitus yhdestä kulkuneuvosta saa suuret Arhat, Śāriputrasta alkaen, pyytämään ennustuksia tulevasta buddhalaisuudestaan, mitä kaikkien bodhisattvojen on saatava, jotta he voivat edetä buddhalaisuuteen johtavalla tiellä. He selittävät, että tähän asti he eivät olleet tienneet olevansa arvollisia kulkemaan tuota tietä, ja valaisevat tätä vertauksella tuhlaajapojasta, joka lähtee kotoa ja jonka aikana hänen isänsä kokoaa suuren omaisuuden. Kun poika lopulta palaa, hän tuntee olevansa arvoton vaatimaan esikoisoikeuttaan, ja hänen isänsä täytyy käyttää useita salajuonia vakuuttaakseen hänet kohtalostaan.

Buddhan taitavia keinoja valaisee jälleen vertaus loihditusta Kaupungista. Siellä joukko matkalaisia lähti pitkälle matkalle etsimään aarretta oppaan johdolla. He masentuvat matkan varrella ja päättävät kääntyä takaisin, mutta opas kertoo heille, että aivan edessä on kaupunki. Kun he ovat levänneet kaupungissa ja saaneet päätöksensä takaisin, opas kertoo loihtineensa kaupungin ja aarteen olevan edessäpäin. Täällä Buddha on opas, ja aarre on buddhahood. Jos Buddha olisi alusta alkaen selittänyt, kuinka pitkä tie buddhalaisuuteen oli, monet eivät etsisi sitä. Siksi hän inspiroi olentoja etsimään arhatin nirvāṇaa. Mutta kun he saavuttavat sen, hän selittää, että se on harhaa ja että todellinen päämäärä on edessä.

koko sūtrassa on niin sanottuja legitimaatiostrategioita. Buddha kertoo lukuisia tarinoita kaukaisesta menneisyydestä, ennen aiemmassa perinteessä kuvattuja menneitä tapahtumia. Nämä kertomukset kuvaavat Lotus Sūtraa, jota opetettiin kauan sitten kaukaisissa universumeissa, muinaisen yleisön jäsenten kanssa, mukaan lukien Buddha hänen ollessaan bodhisattva, joka nyt esiintyy nykyhetkessä. Jos Lotus Sūtraa opetettiin kauan sitten, se ei voi olla nykyaikainen innovaatio, minkä buddhalaisuus on perinteisesti tuominnut. Kaikkialla sūtrassa on myös erilaisia ennustuksia ja lupauksia lootuksen palvojia odottavista kirkkauksista, vaikka tämä hartaus saakin niinkin yksinkertaisia muotoja kuin sūtran yhden jakeen lausumisen, kukkien tarjoamisen tekstille tai vain käsien yhdistämisen kunnioituksessa. Nämä hyväntahtoiset kehotukset yhdistetään joskus varoituksiin, eikä ainoastaan kohtaloon, joka odottaa niitä, jotka eivät tunnusta, että lootus Sūtra on Buddhan sana. Esimerkiksi kymmenennessä luvussa Buddha varoittaa, että lootuksen palvojat kohtaavat pilkkaa ja halveksuntaa hänen siirryttyään nirvāṇaan.

luku yksitoista sisältää yhden buddhalaisen kirjallisuuden mielikuvituksellisimmista (sanan alkuperäisessä merkityksessä) kohtauksista. Perinteinen Buddhan pyhäinjäännöksiä esittävä rakennelma on stūpa (josta englanninkielinen sana tope juontuu), suuri kumpu. Viimeisistä päivistään kertovan perinteisen kertomuksen mukaan Buddha neuvoi opetuslapsiaan polttohaudattamaan hänen ruumiinsa ja sijoittamaan hänen jäännöksensä stūpaan. Buddhalaisuuden historian kuluessa Intiassa tällaiset reliiktit muuttuivat yhä monimutkaisemmiksi, ja ne saivat muodon pagodi Itä-Aasiassa ja Chedi Thaimaassa.

luvun auetessa maasta nousee valtava, kilometrejä korkea ja kilometrejä leveä stūpa, joka leijuu ilmassa kokoonpanon yläpuolella. Sisältä kuuluu ääni, joka ylistää Lotus Sūtraa. Opetuslastensa pyynnöstä Buddha nousee ilmaan ja avaa stūpan oven paljastaakseen elävän Buddhan nimeltä Prabhūtaratna, joka selittää vannoneensa kauan sitten, että hänen siirryttyään nirvāṇaan, missä Lotus Sūtraa opetetaan, hänen stūpansa ilmestyisi sinne. Sitten hän kutsuu Buddhan istumaan viereensä. Tämä kuva kahdesta Buddhasta, jotka istuvat vierekkäin stūpan sisällä, olisi laajalti kuvattu buddhalaisessa taiteessa vuosisatojen kuluessa. Yksi opillisista paljastuksista, jotka tämä kohtaus antaa ymmärtää, on se, että buddha ei kuole siirryttyään nirvāṇaan.

naisilla on pieniä rooleja Lotuksessa. Niiden monien arhaattien joukossa, joille Buddha tarjoaa ennustuksia tulevasta buddhalaisuudesta, on kaksi nunnaa: hänen äitipuolensa Mahāprajāpatī ja hänen vaimonsa Yaśodharā. Kuuluisin kohtaus, jossa nainen on mukana, esiintyy luvussa kaksitoista, jossa bodhisattva Mañjuśrī esittelee kahdeksanvuotiaan nāga-prinsessan (usein kuvattu puoliksi ihmisenä, puoliksi käärmeenä) ja sanoo saavuttavansa buddhalaisuuden. Kun Śāriputra kiistää tämän sanoen, että naisilla on viisi estettä, jotka estävät heitä saavuttamasta buddhalaisuutta, nāga-prinsessa saavuttaa buddhalaisuuden välittömästi, mutta vasta muututtuaan ensin mieheksi.

miljardit bodhisattvat olivat saapuneet muista universumeista todistamaan maasta noussutta stūpaa. Viidentoista luvun alussa he jäävät vapaaehtoisesti tähän maailmaan varjelemaan ja edistämään lootusta Buddhan siirryttyä nirvāṇaan. Buddha kieltäytyy kohteliaasti sanoen, että hänen omasta maailmastaan löytyy tehtävään riittävästi bodhisattvoja. Siinä vaiheessa tapahtuu toinen merkittävä kohtaus, kun maan alta nousee miljardeja kultaisia bodhisattvoja. Kun bodhisattva Maitreya kysyy, keitä nämä bodhisattvat ovat, Buddha selittää, että he ovat hänen opetuslapsiaan, jotka hän asetti Buddhan tielle jo aikoja sitten. Maitreya on ymmällään tästä, koska hän tietää Buddhan saavuttaneen valaistumisen vasta neljäkymmentä vuotta sitten.

tässä vaiheessa Buddha tekee toisen suuren ilmoituksen Lotus Sūtrasta (ensimmäinen on, että on vain yksi ajoneuvo). Seuraavassa luvussa Buddha selittää, että maailma uskoo hänen syntyneen prinssinä, lähteneen palatsista etsimään valaistumista, harjoittaneen ankaruutta kuusi vuotta ja saavuttaneen buddhalaisuuden Gayān kaupungin lähellä. Itse asiassa, hän saavutti buddhalaisuuden mittaamattoman kauan sitten, ja elämäntarina, joka on niin hyvin tunnettu, on jälleen yksi esimerkki hänen taitavista keinoistaan; hän oli valaistunut kaiken aikaa, mutta teeskenteli nuo teot inspiroidakseen maailmaa. Sen lisäksi, että hän oli valaistunut kauan sitten, hänen siirtymänsä nirvāṇaan ei ole välitön. Hänen elinaikansa on mittaamaton: ”Pysyn ikuisesti astumatta parinirvāṇaan.”

tähän liittyy vielä yksi vertaus lääkäri-isästä. Lääkärin pojat ovat ottaneet myrkkyä, joka on tehnyt heidät hulluksi, niin että he kieltäytyvät ottamasta vastalääkettä, jonka hän valmistaa. Näin hän lähtee kaupungista ja saa sanansaattajan palaamaan kertomaan pojilleen, että hän on kuollut. Uutisen aiheuttama järkytys palauttaa heidät järkiinsä,ja he ottavat vastalääkkeen. Tämän jälkeen isä palaa kotiin. Täällä Buddha on isä. Jos maailman olennot tietäisivät, että hän olisi aina käytettävissä opettamaan polkua, heidän harjoittelullaan ei olisi kiire. Teeskentelemällä siirtyvänsä nirvāṇaan Buddha saa heidät näkemään, että maailma on hädän paikka, josta on paettava. Todellisuudessa tämä maailma on kuitenkin Buddhan kenttä, puhdas maa. Kuten Buddha sanoo, ” vaikka puhdas maani ei koskaan rapistu, aistivat näkevät sen tulen runtelemana ja ahdistuksen ja ahdistuksen repimänä. … Harhaisille ja valaistumattomille sanon, että olen tullut nirvāṇaan, vaikka itse asiassa olen todella täällä.”

loppuosa sūtrasta on omistettu niiden monien etujen luettelemiselle, jotka odottavat niitä, jotka kunnioittavat Lotus Sūtraa, ja niille, jotka väheksyvät sitä. Vaikka sūtrassa on kaksikymmentäkahdeksan lukua, se näyttää päättyvän lukuun kaksikymmentäkaksi, jolloin Buddha kehottaa opetuslapsiaan levittämään opetusta, minkä jälkeen he palaavat asuinsijoilleen. Kuten seuraavassa luvussa käsitellään, tutkijat arvelevat, että tämä oli lootuksen aikaisemman version viimeinen luku, ja kuusi viimeistä lukua olivat interpolaatioita.

useat noista luvuista näyttävät olevan tarkoitettu edistämään varhaisissa luvuissa mainittua bodhisattvasin palvontaa, joista kaksi ansaitsee erityismaininnan. Ensimmäinen on Bhaiṣajyarāja (Lääkekuningas). Buddha selittää, että koska bodhisattva edellisessä elämässä, hän kunnioitti edellisen Buddhan nauttimalla öljyjä, liottamalla hänen viittansa öljyssä, ja sytyttämällä itsensä tuleen, hänen ruumiinsa valaisee miljardeja maailmoja kahdensadan vuoden ajan. Kuten näemme luvussa 3, munkit Kiinassa seuraisivat hänen esimerkkiään, heidän ruumiinsa palavat huomattavasti lyhyempiä aikoja.

vaikka lukua kaksikymmentäviisi pidetään interpolaationa, se on monin tavoin Lotus sūtran kuuluisin luku, joka on laajalti ulkoa opeteltu ja levitetty itsenäisesti. Se on omistettu kuuluisimmalle Bodhisattvalle buddhalaisuudessa, Avalokiteśvaralle:” Herra, joka katsoo alas ”sanskritiksi, joka on käännetty” maailman äänten Havainnoijaksi ” kiinaksi, ja nimen molemmat versiot viittaavat hänen myötätuntoonsa vastatessaan hädässä oleville. Tässä hänen tarjoamansa pelastus ei ole ainoastaan hengellinen, vaan myös fyysinen: hän pelastaa ne, jotka hukkuvat, demonit hyökkäävät heidän kimppuunsa, rosvot saartavat heidät ja heittävät heidät vankilaan. Jos nainen on lapseton, hän antaa lapsen. Tällä bodhisattvalla on valta esiintyä missä tahansa muodossa. Kuten 3. luvusta näemme, on monia tarinoita Avalokiteśvaran naamioitumisesta tarpeessa olevien hyödyksi.

ote teoksesta The Lotus Sutra: a Biography by Donald S. Lopez, Jr. © 2016 by Princeton University Press. Uusintapainos luvalla.