William Caxton kertoi syntyneensä Kentin Wealdissa, mutta hänen tarkkaa syntymäpaikkaansa ei tiedetä. Vuonna 1438 hänestä tuli merkittävän lontoolaisen Mercerin Robert Largen oppipoika. Pian Largen kuoleman jälkeen vuonna 1441 Caxton muutti Bruggeen, jossa hän työskenteli kauppiaana 30 vuotta. Hänen menestyksensä toi hänelle tärkeän paikan Merchant Adventurers-yrityksessä. Hänestä tuli englantilaisten kauppiaiden komppanian kuvernööri Bruggessa. Vuonna 1469 hän astui Burgundin herttuatar Margareetan palvelukseen, joka oli Englannin kuninkaan Edvard IV: n sisar. Margaret pyysi häntä täydentämään englanninkielisen käännöksen Raoul le Fevren Troijan historiasta. Caxton viimeisteli käännöksensä vuosien 1471-1472 aikana Kölnissä, jossa hän oppi myös kirjapainotaidon ammatin.
caxtonin palattua Bruggeen hän perusti Colard Mansionin kanssa kirjapainon. Siellä tehtiin ensimmäinen englanniksi painettu kirja. Se oli caxtonin käännös Le Fevrestä, jota kutsuttiin Troyen Historyes of Recuyelliksi. Aikana hänen 2 vuotta Mansion, Caxton myös painettu hänen käännös työn Jacobus de cessolis, peli ja leikki Chesse, moraalinen translitteratio hallituksen että hän omistettu Duke of Clarence.
vuonna 1476 Caxton palasi Lontooseen, jonne hän perusti kirjapainon. Wynkyn de Wordesta tuli hänen esimiehensä ja caxtonin kuoltua vuonna 1491 hänen seuraajansa. Caxtonin varhaisten kirjojen joukossa oli painos Chaucerin Canterburyn tarinoista. Hän painatti myös Chaucerin käännöksen Boethiuksesta vuonna 1479. Tyytymätön tarinoiden tekstiinsä hän julkaisi toisen painoksen noin vuonna 1484, jolloin hän painoi myös Troiluksen ja Criseyden. Samoihin aikoihin hän painatti ”Confessio amantisby John Gowerin”. Maloryn ”Morte d’ Arthur ” julkaistiin hänen painostaan vuonna 1485. Kuningas Henrik VII pyysi caxtonia kääntämään Christine de Pisanin teoksen Faits d ’ armes et de chevalrie, jonka hän painoi vuonna 1489. Monet caxtonin kirjoista olivat uskonnollisia. Yksi tärkeimmistä näistä oli Kultainen legenda, valtava kokoelma pyhimyslegendoja.
kääntäjänä caxtonin oli työskenneltävä vakiintumattoman meedion, aikansa Englannin, kanssa. Koska hän ymmärsi, että ”yhdessä Konnussa puhuttu englanti eroaa toisesta”, hän pyrki, ei aina menestyksellisesti, käyttämään ” yleisiä termejä, joita käytetään päivittäin.”Caxton ja hänen seuraajansa kirjanpainajien keskuudessa tekivät paljon kirjallisuuden Englannin vakauttamiseksi ja erityisesti sen oikeinkirjoituksen laillistamiseksi.